Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on huhtikuu, 2020.

Epäilevä Tuomas

"Kun asiat pitkittyvät, niin ne mutkistuvat" Pitääkö vanha sanonta paikkansa? Mene ja tiedä. Odottaminen on raastavaa. Tietäisinpä edes sen, mitä odotan. Hapuilua hämärässä. Kuulostelua ja tunnustelua. Välivedessä kelluskelua. Tiedän sen verran, että odotan hoitoa. Odotan tervehtymistä. Paluuta normaaliin arkeen. Tällä hetkellä ne kaikki tuntuvat olevan kaukana, ulottumattomissani. Välillä ne näyttävät olevan lähempänä, käteni kantaman päässä. Kunnes karkaavat taas saavuttamattomiin. Toivo vaihtuu epätoivoon. Ja toisinpäin. Olen lastu laineilla. Tieto lisää tuskaa. Toisinaan janoan sitä kuin hukkuva ilmaa. Toisinaan toivon, että olisin täysin tietämätön kaikesta. Vegetatiivisessa tilassa. Herättäkää minut sitten, kun kaikki on ohi. Tieto on kaksiteräinen miekka. HUS:n reissu sujui pääpiirteissään hyvin. Korona on sulkenut myös sairaalan ovia. Jokainen uksi ei aukene ja sisäänpääsyä oli etsittävä. Kovin hiljaista oli koko Meilahden sairaala-alueella. Suurin osa näkemistäni i

Väistämätön

Uudenmaan raja on auki. Ei siis syytä huoleen sen vuoksi. Pääsy HUS:iin ei ainakaan tästä syystä vaarannu. Enää ei tarvitse miettiä passin mukaan ottamisen tarpeellisuutta tai keinoja, miten vakuuttaa rajalla vartioivat vahdit siitä, että potilas Manninen saattajineen on oikeilla asioilla ja oikeutettu ylittämään raja sekä sisään että ulos. Muutoin Meilahteen päätyminen on edelleen epävarmaa koronan vuoksi. Joka kerran puhelimen soidessa mieleen nousee peruutuspuhelun mahdollisuus, vaikka tutkimukseen on aikaa vain muutama hassu päivä. Varmaa on vain epävarma. Olen ollut niin keskittynyt mahdolliseen rajaepäselvyyteen ja siitä selviytymiseen, että olen unohtanut kokonaan itse kuvaukseen liittyvät haasteet. Kyseessä on pään MRI- kuvaus. Koska Pera Palleroinen on kovin pienikokoinen, haluavat asiantuntijat siivellä eläjästä tarkemman kuvan ja varmuuden siitä, mikä Pera on miehiään. MRI-kuvaus tihein leikkein. "Tihein leikkein". Kuulostaa aivojen siivuttamiselta erittäin hieno

Myrkytys

Olen annostellut myrkkyä viikon elimistööni. Tänään hipsin aamulla laboratorioon kusihinkki kainalossani, kyynärvarsi ojossa. Kaikenlaiseen on ihmisen sairastaessaan taivuttava. Koronaa uhmaten. Vedän palestiinalaishuiviani ylemmäs. Huomaan jokun muukin huiviin sonnustautuneen norkoilevan terveysaseman nurkilla. Maskinaamoja ei näy. Aikaisemmin touhu olisi näyttänyt vähintäänkin epäilyttävältä. Nyt huiviin sukeltaminen on täysin ymmärrettävää. Kunhan et vain erehdy yskäisemään. Julkinen rupsauttaminenkin on nykyisin hyväksyttävämpää. Suolikaasut kunniaan. Nehän ovat kuulemma haistelijalleen jopa terveysvaikutteisia. Odotustilassa istuu odottamassa vuoroaan lähinnä vanhuksia, siis laillani riskiryhmäläisiä. Muutama pystymahainen raskaanaolevakin on uskaltautunut joukkoon. Olen aistivinani kyräilevän tunnelman. Aivan kuin ihmiset tekisivät arviota toisistaan. Onko kanssaihminen mahdollisesti Covidin kourissa? Onko taudin oireita havaittavissa? Kukaan ei kröhi. Kenenkään nenä ei vuoda.

Pilleriä poskeen

Hommasin itselleni dosetin. Punaisen, perinteisen. Laskeskelin, että aamuisin on kumottava kurkkuun kymmenen pilleriä. Aamupäivä lähtee rattoisasti käyntiin vain kahdella napilla, kuten iltapäiväkin. Illalla huuhtelen puhelinta kohti vielä viisi troppia. Lyhyellä matematiikalla, yhteenlaskun keinoin sain yhteispillerimääräksi vaatimattomat 19 tablettia. Toistaiseksi normikokoinen dosetti riittää. Näin apteekin hyllyllä isommankin. Jos tarve vaatii, on vara vaihtaa kookkaampaan. Pyydettäessä voin toimittaa lääkelistani näppärästi vaikka whatsupilla. Nykyaikaisesti, näppärästi. Jos jota kuta sattuisi kiinnostamaan. Hah, hah. Kotikoulu on tehnyt tehtävänsä? Ilman tautia ja hoitoon pääsyn pitkittymistä selviäisin muutamalla hassulla pillerillä. Tilanne on mikä on ja siihen on näköjään vain taivuttava. Rahaa ja aikaa palaa. Se on kuitenkin pientä kuihtuvan terveyden rinnalla. Viime viikkoina oireeni ovat menneet kovin pahoiksi ja varsinaiseen hoitoon pääsy siintää niin kaukana, että joudu

Ylpeyteni on mullakin, sitä loukata voit tietenkin

Eristäytyneisyys jatkuu. Pysähtyneisyyden aika. Kaikki tuntuu olevan jäässä. "Kaikk' on hiljaa mun ympärilläin". Olen tullut tämän kanssa melko hyvin toimeen. Olen koti-ihminen ja viihdyn omien seinieni sisällä omine mietteineni ja touhuineni. Hitaasti mutta varmasti. Tekemistä ja ajateltavaa on riittänyt kiitettävästi. Toivon jatkossakin puuhaa piisaavan. Ennustan pitkää koronakevättä. Kun jaksaminen on kortilla, menohalut ovat karsiutuneet entisestään. Ei siis suurta koronakriisiä Kivenavan raihnaisella emännällä. Se, ettei ole edes mahdollisuutta käydä juuri missään, niin halutessaan, aiheuttaa - myönnettäköön - joskus lievää ahdistusta. Toisaalta pelottaa lähteä pakollisille menoille - lähinnä kauppaan ja apteekkiin, vaaniihan korona jokaisen kulman takana. Ja riskiryhmäläisenä sitä pitäsi osata varoa viimeiseen asti. Helppoa se ei ole. Tuntuu kaveri olevan helposti tarttuvaa, sitkeää ja tappavaakin sorttia. Omassa erityistilanteessani olen törmännyt selkeisiin ep