Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on toukokuu, 2020.

Mustaa ja valkoista

"Hei, hei, mitä kuuluu? Sä kysyt ja kaikki on ok. No hyvä sun on puhuu. Kun sä et tiedä miltä musta tuntuu." Apulantaa lainatakseni. No, mä tiedän, miltä musta tuntuu. Sen lisäksi musta on musta hyvä väri. Vaikkei väri olekaan. Viisaampien ja wikipedian mukaan se kuuluu värittömiin eli akromaattisiin sävyihin. Oli miten oli I like black, mut sometimes I need white too. Googlen kertoman mukaan valkoinen sisältää kaikkia valon aallonpituuksia eli käytännössä se sisältää kaikkia värejä. Tarvitsen valoa ja värejä ja niitä on näkyvissäni. Mustaa suosin vaatteissani, muutoin en sitä kohdalleni lisää kaipaa. Sain sitä tilaamatta. Aloitan valosta ja väreistä. Vihdoin varjo kääntyi valoon. Ei ilman työtä, mutta kääntyi silti. Kaikki ei taaskaan mennyt niin kuin Strömsössä. Ylläri. Potilas Mannisen oli aktivoiduttava ja otettava kaukopuhelu Hälssinkiin, Meilahden sairaalaan. Ensin kuulen tutun tiedotteen. Sen sanoma lyhyesti ja ytimekkäästi on ; Korona-asioissa ei kannata soittaa täh

Vedetään hatusta

Joskus hatuttaa ja joskus ei. Yleensä enemmän tai vähemmän. Voisiko sanoa jopa, että jotain on vialla, jos ei jonkun verran hatuta. Käytän tässä tietoisesti siistimpää sanontaa kuin normaalisti käyttäisin, koska en halua järkyttää herkimpiä lukijoita. Lakkaavat vielä lukemasta mokoman rääväsuun kirjoituksia ja menettävät mielenrauhansa ikiajoiksi. Vaikka toisaalta, mitäpä sitä turhaan pehmentelemään ja sitä paitsi blogi on minun ja yksin minun ja kirjoitan mitä tykkään. Mutta menköön nyt näin. Hatutus mikä hatutus. Jokainen ymmärtänee yskän. Olen viime ajat hehkutellut sitä, kuinka hyvin olen kestänyt koronan rajoittamaa elämää. Ja kuinka levollisesti olen malttanut suhtautua viruksen luomiin uhkakuviin. Ja kuinka ihanaa on olla kotona ja tekemisestä ja mielenvirikkeestä ei ole ollut pulaa. Nön nön nöö. No, joo. Kyllä. En silloin yhtään liioitellut tuota kaunista kuvaa, jota blogillani olen välittänyt. Totta joka sana. Mutta ei potilas Mannisenkaan mieli aina ole aurinkoinen vaan hän

Arkisankari

Onko arki tylsää? Puuduttavatko rutiinit? Kaatuvatko seinät päälle? Vaivaako tekemisen puute? Kyllästyttääkö yksinolo? Njet, njet. Ei ainakaan Kivennavalla. Poikkeustila asettaa omat haasteensa, mutta minun maailmaani se ei ole olennaisesti huojuttanut. Olin elänyt hiljaiseloa kotioloissa jo ennen kuin korona nosti kunnolla päätään. Sain siis pehmeän laskun korona-arkeen.Muistan alkuajat, kun koronarajoitukset astuivat voimaan. Jouduimme perumaan kauan odotetun ja hehkutetun Espanjan matkamme. Ihmettelin tilannetta ja toistelin kysymystä mielessäni ja ääneen; "Mitä tämä on?". Mielessäni kaihersi enemmän epäusko ja pettymys kuin pelko. Viikot ja kuukaudet ovat tuoneet tullessaan epävarmuutta ja pelkoa koronaa kohtaan. Kuolintilastot ja tarinat ovat tuoneet koronan vaarallisuuden esiin. Varsinkin, kun itse en enää kuulu perusterveiden joukkoon- vaan siihen haavoittuvampaan ryhmään. Tuskin kokisin koronaa niin suurena uhkana, jos olisin kaikissa sielun ja ruumiin voimissa. Nyt o

Koronan varjossa

Sairashuoneelta päivää. Koen olevani onnellisessa asemassa asuessani maalla. Täällä on lääniä temmeltää törmäämättä kehenkään. Täällä saa kaasutella sekä ylä- alapäästä ketään häiritsemättä. Täällä uskaltaa köhiä - oikeaoppisesti hihaan tietenkin. Olen kuullut kaupunkiin sidotuilta ahdistunutta tilitystä siitä, kuinka seinät kaatuvat päälle pienessä kaupunkiasunnossa. Jos lähdet ulos,törmäät johonkuhun toiseen yhtä ahdistuneeseen. Painajainen. Ymmärrän ahdistuksen täysin. Minulta olisi viimeinenkin järki luultavasti häipynyt tämän parin kuukauden aikana, jos asuisin kaupunkiolosuhteissa. Luultavasti kiertäisin ympyrää kämpässäni ahdistuneen villipedon lailla, viimeinenkin pilke silmistä sammuneena. Välillä tekisin väsyneitä hyökkäyksiä olevaista tai olematonta kohti. Menisin sanalla sanoen sekaisin. Kaikkien kannalta hyvä, että potilas Manninen on maaseudun asukki. Täällä saa rauhassa rellestää tai olla rellestämättä. Maalla on mukavaa ja turvallista. Kuten rivien välistä voi lukea k