Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on joulukuu, 2020.

Parempi vuosi ja mieli (joka vanhoja muistaa, sitä tikulla silmään)

 Joulu tuli ja meni. Tänä vuonna en oikein löytänyt joulumieltä. Kaikki ulkoiset puitteet olivat samanlaiset kuin edellisinäkin vuosina - lukuunottamatta joulukahvia, jonka olin unohtanut ostaa. Heräsin tähän puutteeseen liian myöhään, kaikki ostokset tehneenä, jouluviikon ollessa jo pitkällä. Meiltä ei lähdetä kauppaan 15:sta kilometrin päähän yhden kahvipaketin tähden, ei edes joulukahvin. Yhtä siis puuttui tänä vuonna. Omana pienenä jouluperinteenäni on ollut juoda joulukahvia, suklaalla, kardemummalla, neilikalla tai niiden sekoituksella höystettyä kahvia parin viikon ajan joulua odotellessa. Kahvin mausta on tullut mukava jouluinen tunnelma ja mieli. Toki kaiken muun jouluisen lisänä. Nyt kävi siis toisin; puuttui joulukahvi -ja mieli.  En toki ole niin yksinkertainen, että luulisin pelkän maustekahvin puuttumisen vaikuttaneen joulumielen hukkassa oloon. Vaikka pienilläkin asioilla on merkityksensä. Jälleen kerran päädyn työn ja työyhteisön merkitykseen ihmisen elämässä ja joulumi

Varojen hankintaa ja lomailua

En malta odottaa kirjepostia vaan kirjaudun sisään eläkevakuutusyhtiön verkkopalveluun. Ihminen on malttamaton, kun on kyse omista etuuksista. Minun tapauksessani kyse on toimeentulostani työhön kykenemättömyyteni aikana. Voi kiinnostaa muitakin samassa tilanteessa olevia.  Pitkältä tuntuvan odottelun jälkeen tyly teksti rävähtää ruutuun. "Olet hakenut työeläkelakien mukaista työkytvyttömyyseläkettä. Olemme tutkineet hakemuksesi ja katsomme, ettei sinulla ole oikeutta tähän eläkkeeseen, koska sen saamisen edellytykset eivät täyty." Korvissa tuuttaa, näkö sumenee. Yritän saada selvää lopputekstistä, mutten kykene siihen. En pysty keskittymään. Olen odottanut päätöstä kuin kuuta nousevaa. Oikeastaan jännittänyt vain sitä, paljonko työkyvyttömyyseläkettä/kuntoutustukea tulen saamaan. Nyt sen tiedän; tasan nolla euroa. Jouduin hakemaan työkyvyttömyyseläkettä, koska Kelan maksaman sairauspäivärahan enimmäismäärä, 300 päivää tuli täyteen marraskuun lopussa ja sairauslomani jatkuu.

Back to basics

 Saan vieraita työpaikalta. Tai eivät he vieraita ole. He ovat ystäviä. Minua jännittää etukäteen. On niin tärkeää, että he tulevat. Olen siivonnut ja laittanut tarjottavaa. Avustettuna tosin. Myrskyää ja sähköt katkeilevat välillä. Kiitän onneani, että olen älynnyt keittää kahvia termospulloon, kun sähköt hetkeksi palasivat. Olen sytytellyt kynttilöitä ympäriinsä, että näkisimme edes jotakin. Ja tuovathan ne tunnelmaakin näkemisen lisäksi. Otsalamppu on kätevä myös sisätiloissa, vessan valona suorastaan mainio. Kun odotetut saapuvat, mieleni tekisi kovin paljon halata heitä. Koronan takia en uskalla. Juuri, kun olen oppinut halaamaan, siitä on tullut kiellettyä. Ilman halaamistakin löydämme heti yhteisen sävelen. Se ei ole kadonnut mihinkään välimatkasta ja pitkästä erosta huolimatta. Puhumme kuin ennen vanhaan - ennen Cushingia, joka tuli väliimme. Muut ovat hienotunteisesti väistyneet, että saamme rupatella rauhassa. Mies on työreissulla, lapset ovat harrastuksissa ja uimahallissa m