Mielin kielin
Kirjoitan nykyään harvemmin kuin aikaisemmin, mutta edelleen huolella. Tuntuu, että kaikenlaista muuta tähdellisempää on aina käsillä ja tehtävänä. Tämä surettaa, koska kirjoittaminen on minulle tärkeää ja koen sen olevan keino lievittää henkistä tuskaa. Ja toki koen myös huonoa omaatuntoa ja painetta siitä, etten ole kirjoittanut tai saanut julkaistuksi mitään. Olo helpottuu joka kerran, kun pääsen koneen ääreen naputtelemaan uutta tekstiä. Muu joutava unohtuu. Saan keskittyä vain kirjoittamiseen ja olemaan itseni kanssa. Edelleen tarvitsen omaa aikaa. Se tarve ei ole kadonnut mihinkään. Toisaalta kaipaan tuskallisesti muiden seuraa ja ihmiskontakteja. Tuntuu, että iso palanen on poissa elämästäni, kun se on keskitynyt vain kotioloissa pyörimiseen. Tein asiaa työpaikalle tällä viikolla. Kävin lunastamassa päivityksessä olleen flexim-avaimeni ja hakemassa uuden parkkiluvan autooni. Töihin meno sujunee aikanaan sutjakammin, kun saa auton parkkiin ja pääsee työpaikalle sisään. Samalla v