Kukkuu, kukkuu, kaakana kukkuu
Taas on tovi vierähtänyt, kun olen viimeksi kirjoittanut. Arjen rumba ja työläisen arki ovat vieneet mukanaan eikä kirjoittamiselle tahdo löytyä aikaa tai tilaisuutta. Tekosyitä, kyllä, mutta näin se vain on mennyt. Aina löytyy jotain muuta tärkeämpää. Ja totta on sekin, että kirjoittamiseen pitää olla oikea moodi. Ja löydäpä se, kun monta nälkäistä suuta huutaa ruokkijaa ja tiski- ja pyykkikasa hipovat kattoa. Nyt kuitenkin päätin löytää aikaa kirjoittamiselle ja joitakin ideoita sen suhteen on muhinut pääkopassa. Vuosi on kääntymässä vääjäämättä kevääseen. Päivän pidentymisen huomaa jo. Joulu meni omalla painollaan. Meillä sitä ei juuri laitettu, koska vietimme joulun mummolassa. Kolme valotähteä lisää ikkunoissa ja joulukukka pöydällä muistuttavat kuitenkin edelleen joulusta. En ole raaskinut laittaa niitä vielä pois. Joulun tienoolla huomasin otsikon, joka kuuluutti jouluvaloilla olevan psykologisen merkityksen. Oli muka kiire, en joutanut lukemaan juttua, pelkän otsikon vain. Ol