Myrkytys
Olen annostellut myrkkyä viikon elimistööni. Tänään hipsin aamulla laboratorioon kusihinkki kainalossani, kyynärvarsi ojossa. Kaikenlaiseen on ihmisen sairastaessaan taivuttava. Koronaa uhmaten. Vedän palestiinalaishuiviani ylemmäs. Huomaan jokun muukin huiviin sonnustautuneen norkoilevan terveysaseman nurkilla. Maskinaamoja ei näy. Aikaisemmin touhu olisi näyttänyt vähintäänkin epäilyttävältä. Nyt huiviin sukeltaminen on täysin ymmärrettävää. Kunhan et vain erehdy yskäisemään. Julkinen rupsauttaminenkin on nykyisin hyväksyttävämpää. Suolikaasut kunniaan. Nehän ovat kuulemma haistelijalleen jopa terveysvaikutteisia.
Odotustilassa istuu odottamassa vuoroaan lähinnä vanhuksia, siis laillani riskiryhmäläisiä. Muutama pystymahainen raskaanaolevakin on uskaltautunut joukkoon. Olen aistivinani kyräilevän tunnelman. Aivan kuin ihmiset tekisivät arviota toisistaan. Onko kanssaihminen mahdollisesti Covidin kourissa? Onko taudin oireita havaittavissa? Kukaan ei kröhi. Kenenkään nenä ei vuoda. Tai kukaan ei ainakaan uskalla niistää. Jokainen odottaa rauhallisena vuoroaan. Kaikki istuvat vaitonaisina turvallisen välimatkan päässä toisistaan. Jätin suosiolla punaisen dosettini kotiin, koska suunnitelmissa on vain pikainen piipahdus laboratoriossa, apteekissa ja ruokakaupassa. Nuorekkaan ja dynaamisen kuvan antaakseni olen napannut iltalaukkukokoisen, "timanttisomisteisella" sulkumekanismilla varustetun Ted Baker-lompakkoni mukaani. Siihen mahtuvat mukavasti kortit ja puhelin. Siinä on tilaa mahdolliselle käteiselle rahalle. Lompakko on käteeni erittäin sopiva. Kannan sitä mielestäni hyvin luontevasti. Ei siis sisuksiinsa dosettia kätkevää käsiveskaa lookia vanhentamaan. Onko kevätmieli tavoittanut potilas Mannisen? Onko myrkyllä ollut vastetta?
Saan sutjakkaasti asiani näytteenotossa hoidettua. Teen vaihtokaupat laboratoriohoitajan kanssa. Hän saa kanisterin 2,6 litran täytteellä ja minä, rumanruskean, 3:n litran vetoisen tyhjän kannun vastineena. Seuraavaa täyttöä varten. Huoh. Onneksi keräily alkaa vasta viikon päästä. Huljautan käsidesiä lähtiessäni ja kiiruhdan autolle. Seuraavaksi siis apteekkiin ja kauppaan. Pian huomaan jotain puuttuvan. Ted Baker. Hitto. Käännyn takaisin. Huivin lähes silmiinsä asti vetänyt nainen seisoskelee terveysaseman ovien läheisyydessä. Hän mulkaisee minua epäluuloisesti. Ei auta, on mentävä takaisin sisään. Jään kyttäämään näytteenottohuoneen oven taakse. Suunnitelamani on rynnätä takaisin huoneeseen heti, kun ovi vähänkin raottuu. Odotukseni palkitaan. Pian ovi avautuu. Iloinen näytteenottaja on jo huomannut unohdukseni ja ojentaa minulle Tedin. Kiittelen vuolaasti ja lähden tyylikkäänä astelemaan ulos terveysasemalta. Toisessa kädessä Ted Baker ja toisessa Tokmannin muovipussi sisältäen kolmenlitran kusitonkan. Mennen, tullen ja palatessa. Chic.
Ensimmäisenä apteekissa silmiini osuu käsidesipulloja notkuva pöytä. Puoli litraa käsidesiä 17 euroa. Jään miettimään hintaa. Halpaa vai kallista? Mainoksessa lukee "standardin vaatimukset täyttävä". Ettei vain olisi samaa standardia kuin Jylhän suojamaskit? Päätän jättää putelin ostamatta. Onhan entistä litkua vielä jäljellä - kotona ja taskussa. Pulitan sievoisen summan apteekin kassalla. Jos joku korona-Suomessa menestyy niin apteekki, huomaan jälleen miettiväni. Kummia ei ostoskorini sisällä. Lapsille D-vitamiinia, itselle B-vitamiinia ja kalsiumia. B-vitamiinia muistin tueksi, ihoa vahvistamaan ja pahoinvointia estämään. Lääkärin suosituksesta. Kalsiumia on syötävä tupla-annosta, kun Cushing/kortisoli on aiheuttanut osteoporoosin esiasteen lantioon. Tilaan myös myrkkyä. Se tietää reilun kahdensadan euron pottia. Jokohan maksukatto on pian täynnä?
Pikainen piipahdus kauppaan. Hölvään taas käsidesiä. Maito on lopussa. Sitä kuluu litrakaupalla näin kotikoulu aikaan. Toiset ovat maito-ostoksilla, toiset kalja-kaupoilla. Juoma kuin juoma. Huomaan, että aamupäivä on kaljasieppojen ostosten teko aikaa. Havaitsen useammankin asiakkaan lastaavan kärryynsä tai koriinsa mallasjuomaa. Naamoista näkee, että kyseinen juoma on tuttu, ehkäpä väkevämpikin on maistunut vuosien varrella. Kyseessä ei ole siis vain koronan muassaan tuoma ja kaimani kovin kauhistelema ilmiö. Joka tapauksessa ostosten tekijöiden naamat ovat iloiset. Jonossa rupatellaan mukavia.Tunnelma on lupsakka, jopa riehakas. Kassahenkilökin saa osakseen hymyn ja muutaman ystävällisen sanan. Ehkäpä oluen ystävän korvissa kuuluu jo tuttu sihahdus ja huulilla maistuu ohrainen maku? Nautinnon odotus värisee ilmassa. Eräs innostunut lähtee kassalta juoksujalkaa takaisin juomahyllylle ja hakee vielä yhden huurteisen. En näe, onko kyse jostain erikoistuotteesta. Ehkäpä tilipäivän kunniaksi? Tai koronan? Minä skoolaan kassan päässä lähtiäisiksi käsidesillä. Terveydeksi. Kotimatka voi alkaa.
Huomaan nauttivani automatkasta, yksinolosta. Viime viikot kotona ovat olleet yhtä rumbaa. Itsekseni olen saanut olla vain vessassa ja lenkillä. Tosin sielläkin minua ovat uskollisesti seuranneet karvaiset ystäväni. Autossa saan olla omissa ajatuksissani, kuunnella musiikkia, laulaa sen mukana. Ysäri tuo monia muistoja mieleen ja kohottaa mielialaa. Velat muuttuvat saataviksi. Power of the Music. Nopeus nousee kuin huomaamatta 140 km:ään tunnissa. Vauhdin hurmaa. Living on Edge. Hidastan. Huomaan, ettei auto tuttuun tapaan ole lähtenyt vinoilemaan, kun nopeusmittari ylittää maagisen 100km/h- rajan. Myrkyn positiivinen vaikutus? Muitakin toki olen huomannut. Pää on selkeytynyt. En koe pääni olevan enää niin "tukkoinen" kuin aikaisemmin. Nukun öisin ehkä hieman paremmin. Mustelmat paranevat nopeammin. Yleinen pöhötys on lieventynyt. Vatsan kanssa on piirun verran helpompaa. Nyt sitten odottelemaan, mitä laboratorio saa irti kanisterista ja suonesta. Lääkäri soittaa minulle heti tulokset saatuaan ja määrää uuden myrkky-annostuksen. Olen kirjoittanut puhelua silmällä pitäen muutaman asian ylös vanhanaikaisesti paperilapulle. Että muistan sitten h-hetkellä kysyä kaiken.
Ei myrkky toki mikään ihmelääke ole. Tai en uskalla toivoa siltä kovin paljon. Aika näyttää. Luultavasti joudun nostamaan annosta. Edelleen jalkani ovat kipeät. Oikeastaan kivut ja jäykkyys jaloissa ovat vain yltyneet. Lenkkeily koirien kanssa on tuskallista tällä hetkellä. Olen myrkyn ja uuden, vahvemman kipulääkkeen vaikutuksesta entistä väsyneempi. Arki kotikoulun myötä on vaativampaa verrattuna siihen, että lapset kävisivät normaalisti koulua. Moneen olen joutunut venymään ja opettelemaan uutta. Terveenäkin tässä olisi tekemistä. Todellinen haaste on viikot, kun vastaan kaikesta kotona ainoana aikuisena. Onneksi on niitä viikkoja, kun meitä on kaksi. Vastuu ja tehtävät jakautuvat.Silloin olen ansainnut skoolata muullakin kuin käsidesillä. Ottaa rennommin. Sanokoot Päivi Räsänen mitä hyvänsä. Vapise raittius-prinsessa. Olen kuoharini ansainnut. Terveydeksi. Piste.
Odotustilassa istuu odottamassa vuoroaan lähinnä vanhuksia, siis laillani riskiryhmäläisiä. Muutama pystymahainen raskaanaolevakin on uskaltautunut joukkoon. Olen aistivinani kyräilevän tunnelman. Aivan kuin ihmiset tekisivät arviota toisistaan. Onko kanssaihminen mahdollisesti Covidin kourissa? Onko taudin oireita havaittavissa? Kukaan ei kröhi. Kenenkään nenä ei vuoda. Tai kukaan ei ainakaan uskalla niistää. Jokainen odottaa rauhallisena vuoroaan. Kaikki istuvat vaitonaisina turvallisen välimatkan päässä toisistaan. Jätin suosiolla punaisen dosettini kotiin, koska suunnitelmissa on vain pikainen piipahdus laboratoriossa, apteekissa ja ruokakaupassa. Nuorekkaan ja dynaamisen kuvan antaakseni olen napannut iltalaukkukokoisen, "timanttisomisteisella" sulkumekanismilla varustetun Ted Baker-lompakkoni mukaani. Siihen mahtuvat mukavasti kortit ja puhelin. Siinä on tilaa mahdolliselle käteiselle rahalle. Lompakko on käteeni erittäin sopiva. Kannan sitä mielestäni hyvin luontevasti. Ei siis sisuksiinsa dosettia kätkevää käsiveskaa lookia vanhentamaan. Onko kevätmieli tavoittanut potilas Mannisen? Onko myrkyllä ollut vastetta?
Saan sutjakkaasti asiani näytteenotossa hoidettua. Teen vaihtokaupat laboratoriohoitajan kanssa. Hän saa kanisterin 2,6 litran täytteellä ja minä, rumanruskean, 3:n litran vetoisen tyhjän kannun vastineena. Seuraavaa täyttöä varten. Huoh. Onneksi keräily alkaa vasta viikon päästä. Huljautan käsidesiä lähtiessäni ja kiiruhdan autolle. Seuraavaksi siis apteekkiin ja kauppaan. Pian huomaan jotain puuttuvan. Ted Baker. Hitto. Käännyn takaisin. Huivin lähes silmiinsä asti vetänyt nainen seisoskelee terveysaseman ovien läheisyydessä. Hän mulkaisee minua epäluuloisesti. Ei auta, on mentävä takaisin sisään. Jään kyttäämään näytteenottohuoneen oven taakse. Suunnitelamani on rynnätä takaisin huoneeseen heti, kun ovi vähänkin raottuu. Odotukseni palkitaan. Pian ovi avautuu. Iloinen näytteenottaja on jo huomannut unohdukseni ja ojentaa minulle Tedin. Kiittelen vuolaasti ja lähden tyylikkäänä astelemaan ulos terveysasemalta. Toisessa kädessä Ted Baker ja toisessa Tokmannin muovipussi sisältäen kolmenlitran kusitonkan. Mennen, tullen ja palatessa. Chic.
Ensimmäisenä apteekissa silmiini osuu käsidesipulloja notkuva pöytä. Puoli litraa käsidesiä 17 euroa. Jään miettimään hintaa. Halpaa vai kallista? Mainoksessa lukee "standardin vaatimukset täyttävä". Ettei vain olisi samaa standardia kuin Jylhän suojamaskit? Päätän jättää putelin ostamatta. Onhan entistä litkua vielä jäljellä - kotona ja taskussa. Pulitan sievoisen summan apteekin kassalla. Jos joku korona-Suomessa menestyy niin apteekki, huomaan jälleen miettiväni. Kummia ei ostoskorini sisällä. Lapsille D-vitamiinia, itselle B-vitamiinia ja kalsiumia. B-vitamiinia muistin tueksi, ihoa vahvistamaan ja pahoinvointia estämään. Lääkärin suosituksesta. Kalsiumia on syötävä tupla-annosta, kun Cushing/kortisoli on aiheuttanut osteoporoosin esiasteen lantioon. Tilaan myös myrkkyä. Se tietää reilun kahdensadan euron pottia. Jokohan maksukatto on pian täynnä?
Pikainen piipahdus kauppaan. Hölvään taas käsidesiä. Maito on lopussa. Sitä kuluu litrakaupalla näin kotikoulu aikaan. Toiset ovat maito-ostoksilla, toiset kalja-kaupoilla. Juoma kuin juoma. Huomaan, että aamupäivä on kaljasieppojen ostosten teko aikaa. Havaitsen useammankin asiakkaan lastaavan kärryynsä tai koriinsa mallasjuomaa. Naamoista näkee, että kyseinen juoma on tuttu, ehkäpä väkevämpikin on maistunut vuosien varrella. Kyseessä ei ole siis vain koronan muassaan tuoma ja kaimani kovin kauhistelema ilmiö. Joka tapauksessa ostosten tekijöiden naamat ovat iloiset. Jonossa rupatellaan mukavia.Tunnelma on lupsakka, jopa riehakas. Kassahenkilökin saa osakseen hymyn ja muutaman ystävällisen sanan. Ehkäpä oluen ystävän korvissa kuuluu jo tuttu sihahdus ja huulilla maistuu ohrainen maku? Nautinnon odotus värisee ilmassa. Eräs innostunut lähtee kassalta juoksujalkaa takaisin juomahyllylle ja hakee vielä yhden huurteisen. En näe, onko kyse jostain erikoistuotteesta. Ehkäpä tilipäivän kunniaksi? Tai koronan? Minä skoolaan kassan päässä lähtiäisiksi käsidesillä. Terveydeksi. Kotimatka voi alkaa.
Huomaan nauttivani automatkasta, yksinolosta. Viime viikot kotona ovat olleet yhtä rumbaa. Itsekseni olen saanut olla vain vessassa ja lenkillä. Tosin sielläkin minua ovat uskollisesti seuranneet karvaiset ystäväni. Autossa saan olla omissa ajatuksissani, kuunnella musiikkia, laulaa sen mukana. Ysäri tuo monia muistoja mieleen ja kohottaa mielialaa. Velat muuttuvat saataviksi. Power of the Music. Nopeus nousee kuin huomaamatta 140 km:ään tunnissa. Vauhdin hurmaa. Living on Edge. Hidastan. Huomaan, ettei auto tuttuun tapaan ole lähtenyt vinoilemaan, kun nopeusmittari ylittää maagisen 100km/h- rajan. Myrkyn positiivinen vaikutus? Muitakin toki olen huomannut. Pää on selkeytynyt. En koe pääni olevan enää niin "tukkoinen" kuin aikaisemmin. Nukun öisin ehkä hieman paremmin. Mustelmat paranevat nopeammin. Yleinen pöhötys on lieventynyt. Vatsan kanssa on piirun verran helpompaa. Nyt sitten odottelemaan, mitä laboratorio saa irti kanisterista ja suonesta. Lääkäri soittaa minulle heti tulokset saatuaan ja määrää uuden myrkky-annostuksen. Olen kirjoittanut puhelua silmällä pitäen muutaman asian ylös vanhanaikaisesti paperilapulle. Että muistan sitten h-hetkellä kysyä kaiken.
Ei myrkky toki mikään ihmelääke ole. Tai en uskalla toivoa siltä kovin paljon. Aika näyttää. Luultavasti joudun nostamaan annosta. Edelleen jalkani ovat kipeät. Oikeastaan kivut ja jäykkyys jaloissa ovat vain yltyneet. Lenkkeily koirien kanssa on tuskallista tällä hetkellä. Olen myrkyn ja uuden, vahvemman kipulääkkeen vaikutuksesta entistä väsyneempi. Arki kotikoulun myötä on vaativampaa verrattuna siihen, että lapset kävisivät normaalisti koulua. Moneen olen joutunut venymään ja opettelemaan uutta. Terveenäkin tässä olisi tekemistä. Todellinen haaste on viikot, kun vastaan kaikesta kotona ainoana aikuisena. Onneksi on niitä viikkoja, kun meitä on kaksi. Vastuu ja tehtävät jakautuvat.Silloin olen ansainnut skoolata muullakin kuin käsidesillä. Ottaa rennommin. Sanokoot Päivi Räsänen mitä hyvänsä. Vapise raittius-prinsessa. Olen kuoharini ansainnut. Terveydeksi. Piste.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kaikki kommentit, palauteet, terveiset ym. ovat tervetulleita. Ole hyvä, anna kynäsi laulaa!