Slow down, there is an edge
Sain HUS:sta tekstiviestin. Siinä ilmoitettiin leikkausajaksi 27.8.2020. Jonotusajaksi lupailtiin 1-3 viikkoa. Tuohan ei ylitä luvatun kuin neljällä päivällä. Kyllä suomalainen terveydenhuolto toimii ja vieläpä aikataulussa. Ehdin iloissani ilmoittaa asiasta jo lähipiirille. Kunnes tajuntaani iski päivämäärä tulinumeroin; 27.8. Elokuussa? Vielä kuusi pitkää, piinallista viikkoa. Eeeeiiii. En jaksaisi enää. Viime ajat ovat olleet poikkeuksellisen hankalat voinnin suhteen. On heikottanut ja pyörryttänyt,ollut pahoinvointia, päänsärkyä, hiki on helmeillyt otsalla ja päänahassa pienimmästäkin toiminnasta. Tätäkö pitäsi sietää vielä puolitoista kuukautta?
Samalta istumalta valitsen Töölön jonopuhelimen numeron. Onneksi linjat ovat vielä tähän aikaan avoinna. Esitän asiani ja kysyn onkohan viestiin tullut mahdollisesti näppäilyvirhe? Pitäisiköhän viestissä lukea 27.7? Sairaanhoitaja takoo sosiaaliturvatunnukseni potilastietojärjestelmään. Ei. Kyllä päivämäärä on ihan oikein. Leikkausaika on elokuun 27. päivä. Ihmettelen tätä ääneen ja ilmoitan samassa lauseessa vastaanottavani mielelläni peruutuspaikan. Sairaanhoitaja ei anna turhaa toivoa. Näissä leikkauksissa tulee harvoin peruutuksia. Ja näitä toimenpiteitä tekee Töölössä vain kaksi neurokirurgia. Lisäksi korona sotkee tätäkin pakkaa. Kaikilta kyseiseen leikkaukseen tulevilta otetaan covid-19- näyte. Tuloksen saamiseen menee kaksi vuorokautta eli minun on mentävä tämän vuoksi Töölöön kahta päivää ennen toimenpidettä. Peruutuspaikan järjestäminen menisi liian monimutkaiseksi. Helkutin korona. Sillä on kapustansa tässäkin sopassa.
Kuten sanottu, tipun aina jaloilleni. Niin nytkin. Siispä alan miettiä, mitä mukavaa keksisin huvituksekseni ja aikani kuluksi tuleville viikoille. Maiseman vaihtoa? Mökkeilyä? Viini-iltoja? Vanhan tavaran kauppoja? Kotiseutumatkailua? Korona on muistettava joka asiassa. Turhia riskejä on syytä välttää ja turvallisuusohjeet pitää mielessä ja niitä noudattaa. Ahdistavimmalta tuntuisi olla vain kotona ja odottaa. On pakko saada muuta virikettä ja vaihtelua sairasarkeen. Muutoin odotuksesta voi tulla liian pitkä.
Olen välillä kärsimätön hätäilijä. Kortisoli on tehnyt minusta sellaisen. Se pitää minua otteessaan ja pyörittää, vaikka yritän salvata sitä parhaani mukaan Myrkyllä. Ei Myrkkykään ihmeisiin kykene. Haluan tehdä - ja tehtävän asiat ripeästi ja mieluiten heti. Kun inspiraatio iskee ja vointi sallii, on toimittava. Ehkä juuri se laittaa minut liikkeelle kiiruhtaen. Seuraavasta hetkestä ei tiedä. Onko silloin mieltä ja jaksamista tehdä? Jääkö hommat hoitamatta, jos ei tao silloin, kun rauta on kuumaa?
Toisaalta olen kyennyt hidastamaan ja uskallan jäädä tuumailemaan asioita. Kaiken ei tarvitse tapahtua just sillään. Hitaamminkin ehtii. Tämä on ollut lohdullista havaita. Kiireen ihmiselle tekee usein peilistä katsova. Mikä hätä valmiissa maailmassa? Järjen ääni puhuu. Tunne voi olla eri mieltä toisinaan. Opintiellä olen edelleen.
Olen ihmetellyt vointini nopeaa vaihtelua. Sekä somaattisen että henkisen. Olen kuin vuoristoradassa. Seuraavan hetken olotilaa ei voi ennustaa. Olen havainnut fyysisen ja psyykkisen voinnin välillä selvän yhteyden. Ne kulkevat käsikädessä - toisiaan ruokkien, toistensa kädestä syöden. On hankala saada selvää kumpi aloittaa - sekä hyvässä että pahassa. Kumpi oli ensin muna vai kana? Ja kumpi on kumpi? Heikotus ja kivut vievät mielen helposti matalaksi. Toisaalta iloisella mielellä ei pieniä kipuja edes huomaa tai kivun kokeminen on erilaista. Hyvässä psyykkisessä iskussa kipua kestää paremmin. Hyvä mieli on kuin blokki tuholaista vastaan. Samoin, kun on mielekästä mietittävää, iloista seuraa tai kivaa puuhaa - silloin ei ole " köyhä eikä kippee". Mutta annapa olla, kun mieliala on huono, niin kaikki fyysiset vaivat nostavat päätään. Niitä on työläämpi sietää ja ne tuntuvat voimakkaammilta. Ihminen on kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Sairastaessa tämä on vieläkin monimutkaisempaa ja arvaamattomampaa kuin normaalitilanteessa. Sairauden kourissa taistelevat mieli ja ruumis eivät tottele ihmistä tuttuun tapaan, ne eivät tee yhteistyötä kuten ennen. Tässä epävarmuudessa ja turbulenssissa on sairasparka melko heikoilla.
Matkansa vuoristotietaipaleella on potilas Mannisen usko usein tippunut mutkissa. Toivoriepua on retuutettu, mutta kyydissä se on sitkeästi keikkunut. Ainoastaan rakkaus pivossa on pysynyt. Silloin ihmisellä on kaikki.
Samalta istumalta valitsen Töölön jonopuhelimen numeron. Onneksi linjat ovat vielä tähän aikaan avoinna. Esitän asiani ja kysyn onkohan viestiin tullut mahdollisesti näppäilyvirhe? Pitäisiköhän viestissä lukea 27.7? Sairaanhoitaja takoo sosiaaliturvatunnukseni potilastietojärjestelmään. Ei. Kyllä päivämäärä on ihan oikein. Leikkausaika on elokuun 27. päivä. Ihmettelen tätä ääneen ja ilmoitan samassa lauseessa vastaanottavani mielelläni peruutuspaikan. Sairaanhoitaja ei anna turhaa toivoa. Näissä leikkauksissa tulee harvoin peruutuksia. Ja näitä toimenpiteitä tekee Töölössä vain kaksi neurokirurgia. Lisäksi korona sotkee tätäkin pakkaa. Kaikilta kyseiseen leikkaukseen tulevilta otetaan covid-19- näyte. Tuloksen saamiseen menee kaksi vuorokautta eli minun on mentävä tämän vuoksi Töölöön kahta päivää ennen toimenpidettä. Peruutuspaikan järjestäminen menisi liian monimutkaiseksi. Helkutin korona. Sillä on kapustansa tässäkin sopassa.
Kuten sanottu, tipun aina jaloilleni. Niin nytkin. Siispä alan miettiä, mitä mukavaa keksisin huvituksekseni ja aikani kuluksi tuleville viikoille. Maiseman vaihtoa? Mökkeilyä? Viini-iltoja? Vanhan tavaran kauppoja? Kotiseutumatkailua? Korona on muistettava joka asiassa. Turhia riskejä on syytä välttää ja turvallisuusohjeet pitää mielessä ja niitä noudattaa. Ahdistavimmalta tuntuisi olla vain kotona ja odottaa. On pakko saada muuta virikettä ja vaihtelua sairasarkeen. Muutoin odotuksesta voi tulla liian pitkä.
Olen välillä kärsimätön hätäilijä. Kortisoli on tehnyt minusta sellaisen. Se pitää minua otteessaan ja pyörittää, vaikka yritän salvata sitä parhaani mukaan Myrkyllä. Ei Myrkkykään ihmeisiin kykene. Haluan tehdä - ja tehtävän asiat ripeästi ja mieluiten heti. Kun inspiraatio iskee ja vointi sallii, on toimittava. Ehkä juuri se laittaa minut liikkeelle kiiruhtaen. Seuraavasta hetkestä ei tiedä. Onko silloin mieltä ja jaksamista tehdä? Jääkö hommat hoitamatta, jos ei tao silloin, kun rauta on kuumaa?
Toisaalta olen kyennyt hidastamaan ja uskallan jäädä tuumailemaan asioita. Kaiken ei tarvitse tapahtua just sillään. Hitaamminkin ehtii. Tämä on ollut lohdullista havaita. Kiireen ihmiselle tekee usein peilistä katsova. Mikä hätä valmiissa maailmassa? Järjen ääni puhuu. Tunne voi olla eri mieltä toisinaan. Opintiellä olen edelleen.
Olen ihmetellyt vointini nopeaa vaihtelua. Sekä somaattisen että henkisen. Olen kuin vuoristoradassa. Seuraavan hetken olotilaa ei voi ennustaa. Olen havainnut fyysisen ja psyykkisen voinnin välillä selvän yhteyden. Ne kulkevat käsikädessä - toisiaan ruokkien, toistensa kädestä syöden. On hankala saada selvää kumpi aloittaa - sekä hyvässä että pahassa. Kumpi oli ensin muna vai kana? Ja kumpi on kumpi? Heikotus ja kivut vievät mielen helposti matalaksi. Toisaalta iloisella mielellä ei pieniä kipuja edes huomaa tai kivun kokeminen on erilaista. Hyvässä psyykkisessä iskussa kipua kestää paremmin. Hyvä mieli on kuin blokki tuholaista vastaan. Samoin, kun on mielekästä mietittävää, iloista seuraa tai kivaa puuhaa - silloin ei ole " köyhä eikä kippee". Mutta annapa olla, kun mieliala on huono, niin kaikki fyysiset vaivat nostavat päätään. Niitä on työläämpi sietää ja ne tuntuvat voimakkaammilta. Ihminen on kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Sairastaessa tämä on vieläkin monimutkaisempaa ja arvaamattomampaa kuin normaalitilanteessa. Sairauden kourissa taistelevat mieli ja ruumis eivät tottele ihmistä tuttuun tapaan, ne eivät tee yhteistyötä kuten ennen. Tässä epävarmuudessa ja turbulenssissa on sairasparka melko heikoilla.
Matkansa vuoristotietaipaleella on potilas Mannisen usko usein tippunut mutkissa. Toivoriepua on retuutettu, mutta kyydissä se on sitkeästi keikkunut. Ainoastaan rakkaus pivossa on pysynyt. Silloin ihmisellä on kaikki.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kaikki kommentit, palauteet, terveiset ym. ovat tervetulleita. Ole hyvä, anna kynäsi laulaa!