Hullu, hullumpi, ?

Toivoin edellistä terveempää vuotta. Sitä ei tullut ainakaan Amerikan suunnasta. Trump joukkoineen järjesti aikamoisen pommin  alkuvuoteen. Suurimpana syyllisenä tähän hulluuteen pidän Trumpia itseään, tuota minulle mysteeriksi jäänein keinoin itsensä mahtivallan johtoon saanutta, itsensä ääliöksi tehnyttä kummajaista. Hän kehoitti kannattajiaan tulemaan kukkulalle "käyttäytymään villisti". Päämiestason ihmiseltä pitäisi voida odottaa hieman toisenlaista viestiä kannattajilleen. Mitä sinä olisit valmis tekemään Saulin kehoituksesta?  Jokainen on toki vastuussa omista teoistaan ja presidentin lausahduksen voi tulkita monella tavalla.  Koko Trumpin kausi lausuntoineen ja toimineen on  antanut viitteitä tulevasta, mutta harva uskoi, että se "huipentuisi" näin.  Trump ei ollut häävi presidentti, ei edes hyvä häviäjä.  Reilu tappion myöntäminen ja onnen toivottaminen valitulle olisivat nostaneet Trumpin osakkkeita ainakin minun silmissäni. Ihmettelen suuresti, miten hänen  kaltaisensa henkilö on raivannut tiensä Yhdysvaltain johtoon? Ilmeisesti rahalla ja suhteilla voi saada lähes kaikkea. Bisnestä ja politiikkaa ei pitäisi sotkea. Trump on vetänyt mukanaan lokaan tautavoimansa, tukijoukkonsa ja kannattajansa. Kuka enää uskaltaa seisoa Trumpin riveissä 6.1.2021 tapahtuneen episodin jälkeen? Viisaimmat ovat jättäneet Trump-imperiumin jo aikaa sitten. Vaikka Amerikan tapahtumat  loppupeleissä hetkauttavat toipilas Mannisen elämää hyvin vähän, silti minua hirvittää, että Trumpin kaltaisella henkilöllä on ydinaseen laukaisemiseen tarvittavat koodit hallussaan.   

Se politiikasta. Olen onnellinen, että asun Suomessa, kaukana pahasta maailmasta, kaukana Trumpista ja hänen hullutuksistaan. Uskon siihen, että Suomi huolehtii omistaan, kun siihen on tarvetta. Ottaa kopin heikoimmista. Myönnän uskoni horjuneen. Olen kironnut Sääntö-Suomea. Olen meinannut väsyä sen loputtomalta tuntuvaan epäilyyn ja todisteiden pyytelyyn etuuden hakijalta. Ikään kuin pelaisin sen kanssa väsytystaistelua. Kumman kantti kestää? Kumpi luovuttaa ensin? Olen oppinut, että mitään ei saa ilmaiseksi. Ei meinaa saada edes ansionsa mukaan.  Olen pattitilanteessa kuntoutustukiasiani kanssa. Eläkeyhtiölle ei kelvannut uusi lääkärin B-lausunto eikä se muuttanut hylkäävää päätöstään. Tein valituksen kuntoutustukeni epäävästä päätöksestä. Valitukseni on valituslautakunnan käsittelyssä ja käsittelyajaksi on arvioitu 3-6kk.  Jos valituslautakunnan päätös on sama kuin eläkeyhtiön, voin hakea kuntoutustukea uudelleen. Niin voin. Voin hakea kuntoutustukea väsymiseen asti. Lääkäri voi kirjoittaa B-lausuntoja väsymiseen asti. Asia ei muutu. Tyhjän saa pyytämättäkin - helpommalla.

Perheellisen on pakko yrittää. Viimeinenkin oljenkorsi on käytettävä, joka kivi käännettävä. Toimeen pitäisi tulla- myös rahallisesti.  Minä pärjäisin mainiosti ilman rahaa, mutta muut ilmeisesti eivät. Käyn kaupassa ja johan on kassahenkilö käsi ojossa rahaa vailla. Pankki vaatii omaansa takaisin joka kuukausi velkansa lyhennykseksi. Bensa-automaatillekaan ei kannata mennä tyhjän lompakon kera. Elämäni on siis mahdotonta ilman tuloja. Hyvinvointiyhteiskunta on kehittänyt turvaverkon, mutta valitettavasti se ei ole niin tiheä, ettei siitä joku aina silloin tällöin putoaisi läpi. Olenko minä putoaja? Se ei vielä ole täysin selvää. Olen hakenut liittoni työttömyyskassalta ansiosidonnaista päivärahaa, koska minulla tässä tilanteessa, kun lopullista päästöstä työkyvyttömyyseläkeasiassani/kuntoutustukiasiassani ei ole tullut, on siihen oikeus. Jotta asia ei olisi näin yksinkertainen, minun on pitänyt toimittaa työttömyyskassalle kaikenlaisia liitteitä. Palkkatodistusta, lääkärinlausuntoja, te-toimistonlausunto siitä, että olen siellä ns."feikki" työnhakijana.  Luoja paratkoon, ettei minulla ole yritystoimintaa tai etten saa kansaneläkkeen lapsikorotusta. Niistäkin pitäisi olla todistus. Yhtä kuitenkin puuttuu. Nimittäin, jotta saisin ansioisidonnaista päivärahaa, minun on toimitettava työttömyyskassalle työnantajan todistus siitä, ettei sillä ole tarjota minulle työkykyäni vastaavaa työtä. Tämä, nyt arvoon arvaamattomaan noussut lipare minulta puuttuu. 

Soitin työttömyyskassaan. Sieltä avulias henkilö kertoi, että tarvitsen käytännössä paperiin vain yhden lauseen ja siihen allekirjoituksen. " Työnantajalla ei ole tarjota hakijalle hänen työkyvynmukaista työtä." Peace of cake. Sekin käy, että työnantaja laittaa lapun minulle tulemaan sähköpostitse ja minä edelleen toimitan sen sähköisesti nettipalvelun kautta työttömyyskassalle. Kuulostaa yhä helpommalta. Voi, pojat, mutta ei. Silmissäni siinteli jo suuret rahat, jotka tililleni rapsahtavat ja voin edelleen ohjata ne niille, jotka niitä kaipaavat. Jotta toipilas Manninen ei pääsisi niin helpolla koukusta roikkumasta, työnantaja otti kannan, että moisen lauseen allekirjoittaminen vaatiin kolmikantaneuvottelun. Eli yhteisen neuvottelupöydän ympärille pitäisi saada toipilas, työnantaja ja työterveyslääkäri. Nopeastihan sellainen konklaavi kokoon saadaan. Tämä ruljanssi,vaikka minulla on työteyslääkärin ja  endokrinologian erikoislääkärin  B- lausunnot työkyvyttömyydestäni. Eikö tässä ole jo tarpeeksi perustetta ja todistetta kirjoittaa yksi lause? Yksi lause, joka takaisi minulle toimeentulon ja velkojille saatavansa, päästäisi minun pinteestä ja ahdingosta? Ilmeisesti ei. 

Ymmärrän työnantajan pointin siinä mielessä, että eihän kukaan halua lausua väärää todistusta. Mikäli joku sattuu kysymään paperiin painettu lause ei saa palaa tulessakaan. Kyllä näin. Minun tilanteeni  on kuitenkin sellainen, että olen edelleen siinä kunnossa, etten voi tehdä tällä hetkellä mitään työtä ja minulla on siitä kahden eri lääkärin lausunnot. Ennakkotapauksena on raskasta olla. Ainoa asia, mikä minua tässä tilanteessa lohduttaa on se, että  kamppailuni voi tehdä jonkun jälkeeni tulevan tien helpommaksi kulkea. 

Minulla on muita työllistävä vaikutus. Asiani teettää ylimääräistä työtä monella ihmisellä. Se, onko siitä mitään hyötyä on vielä epäselvää. Välillä tuntuu siltä, että haluaisin nostaa kädet pystyyn ja luovuttaa, huutaa :  "pitäkää tunkkinne, en jaksa enää". Aivan kuin sairasta rangaistaisiin vielä lisää. Silloin kun olet heikoimmillasi, sinun pitäsi jaksaa tavallista enemmän, taistella oikeuksiesi puolesta. Viimeiseen hengenvetoon, toipilas Manninen.