Tyhjää täynnä
Olen ollut edellisen blogikirjoituksen jäljiltä "puhki, poikki". On ollut kaikkensa antanut olo. Sain oksennettua ulos kuonan, joka on ollut painolastinani. Helppoa se ei ollut, mutta nyt jälkeen päin voin ilokseni todeta, että se kannatti. Olen saanut palautetta, kannustusta ja yhteydenottoja, jotka ovat lämmittäneet mieltäni ja auttaneet eteenpäin. Toisaalta on ollut sellainen mieli, että mistä osaan enää kirjoittaa? Onko kaikki sanottava jo sanottu? Jos kirjoitan, onko se vain vanhan toistoa? Tyhjentävä kirjoitusprosessi, indeed. Tässäkin asiassa on ilmeisesti annettava itselleen aikaa. Odotettava inspiraatiota.
Pääsin lääkärin kanssa puheisiin. CRH-rasitus osoitti syylliseksi tähän rumbaan aivolisäke "palluraisen". Ajattelin antaa kasvannaiselle nimen. Ristin sen Pera Palluraiseksi. Nimi Pallurainen tulee lääkäriltä, joka kutsui aivolisäkkeessäni lymyilevää mikroadenoomaa "palluraiseksi". Lääkäri yritti tietysti pitää tunnelman rentona. Kuulostaahan se paljon mukavammalta, kun aivoissa on "pallurainen" kuin, että siellä olisi kasvain. Heti tuli diagnoosiin keveyttä. Hyvä diagnoosi - parempi mieli? Potilas Mannista ei kyllä hevin huijata. Myönnettäköön kuitenkin, että "pallurainen" on paikkansa mielessäni - ja aivoissani lunastanut. Sydämeeni sitä en sentään päästä. Pera puolestaan kuulostaa tarpeeksi häijyltä ja näin sopivalta nimeltä mokomalle tunkeutujalle. Savon murteeseen mieltyneenä ja sen iloa ja toivoa tuovana elementtinä kokevana, käytän tilastani määritelmää "kasvi piässä".
Jatkan siis yhteiseloa Mr. Pera Palluraisen kanssa kunnes kirurgin veitsi välähtää ja Pera saa häädön. Kovaa peliä Töölössä. Siitä, milloin tämä päivä koittaa, ei tällä hetkellä ole tietoa. Maanantaina 3.2.2020 singahti lähete kohti HUS:ia. Nyt odottelen paluupostia ja kutsua. Lääkäri arveli, että kuu voi ehtiä kääntyä ennen kuin Potilas Manninen pötkähtää leikkuupöydälle. Potilas Manninen puolestaan on päättänyt jatkaa aktiivisena potilaana oloaan. Hän aikoo ottaa luurin tärisevään kouraansa ja olla yhteydessä Töölön jonopuhelimeen ja ilmoittautua vapaaehtoiseksi peruutuspaikan vastaanottajaksi. Ei tuo Pera niin häävi kämppäkaveri ole, että sitä määräämättömiä aikoja jaksaisi asuttaa. Perasta on ollut lievästi sanottuna haittaa. Hän on tuonut muassaan monenlaisia ongelmia. Ja jos nyt ihan rehellinen olen, niin mielessäni väikkyy eräs deadline. Minun pitäisi ehtiä Norwegianin siiville 15.3.20 muun perheen mukana. Lupasivat tosin ilahduttaa sairasta koto-Suomessa kuvin ja videoin aurinkoisesta Malagasta, jos niikseen tulee. Perhe on paras.
Semmoinenkin seikka välähti (sairaaseen?) mieleeni, että saankohan Peran purkkiin muistoksi, kun se saadaan kaivettua ulos? Ja missähän olisi hänen arvolleen sopiva säilytyspaikka? Takan reunuksella? Siinä olisi Pera aitiopaikalla vieraidenkin ihasteltavana ja ihmeteltävänä. Vai yöpöydällä? Aamulla ensimmäisenä ja illalla viimeisenä voisin luoda katseeni entiseen hyyryläiseeni, vaivojeni primus motoriin ja hulluuteni lähteeseen. Siinäpä pohdiskeltavaa Potilas Manniselle. Ja mitäpä tässä sairastaessa muuta on kuin aikaa miettiä Peran loppusijoituspaikkaa? Mielekästä, mieletöntä tekemistä potilaalle, joka hämärässä hapuilee.
Lääkärin kanssa keskusteltuani tuli tunne, ettei tämä nyt ihan läpihuutojuttu ollutkaan. Sellainen halki-poikki-pinoon-case, jollaista olisin toivonut. Tai ainakin mielessäni olin ajatellut asian menevän niin. Sairauslomaa jatkettiin huhtikuun loppuun heti kättelyssä. Kun Peran muutosta on kulunut kolme kuukautta Potilas Mannisen pää kuvataan uudestaan. Tarkastellaan, mihin kuntoon Pera on asumuksensa jättänyt. Luuntiheysmittaukseen pitäisi myös Potilas Mannisen taipua. Onko kortisoli ehtinyt saada osteoporoottisia muutoksia aikaan Mannisen luissa? Diabetes-asiaakin sivuttiin. Nyt sitä ei vielä ole, mutta lääkäri selitti kehon "aineenvaihduntamuistista", vaikka tämä hyperkortisolismi saataisiinkin aisoihin. Eli riski tähänkin herkkuun on olemassa suurempi Cushingin kera kuin ilman. Beetasalpaajaa tykytyksiin ja tupla-annos verenpainelääkettä, jos ei salpaajalla tokene. Jatkohoito/seuranta Töölön keikan jälkeen keskussairaalan sisätautipolilla. Nousenko kanta-asiakkaan arvoon arvaamattomaan? Saanko kortin? Mitä etuja? Tarjouksia? Vanhusolo. Huoh.
Niin kuin sairaana olemisessa ei olisi tarpeeksi. Kaikenlaisten vaivojen kanssa eläminen ja niiden kanssa arjen pyörittäminen on selviytymistaistelua. Vastoinkäymisten kestäminen on haasteellista. Olen huomannut, että minun on vaikea kestää negatiivisuutta. Haluaisin elää vain vaaleanpunaisessa kuplassani, jossa kaikki sujuu kuin vettä vain, ilman karikkoja. Hermostun ja väsyn helposti. Ja se näkyy ja kuuluu. Hiton kortisoli. Onpahan minulla ainakin joku, jota syyttää. Kortisoli. Toistaiseksi. Jotain hyvääkin sentään.
Sairastumisen aiheuttama kriisi ja henkinen ahdinko vie voimia. Mietin vielä itseäni heikkokuntoisempia ja sairaampia. Niitä, joilla ei ole tukijoukkoja, tukea tai apua. Miten he jaksavat ja kykenevät hoitamaan asioitaan sairauden keskellä? Jäävätkö asiat hoitamatta ja ihminen ajautuu yhä syvemmälle suohon? Sairastumisen myötä taloudellinen asema heikkenee ja aiheuttaa huolta rahallisesta pärjäämisestä. On monta suuta ruokittavana, monta kroppaa vaatetettavana ja asuntovelka maksettavana. Selvittele korvaako vakuutus sairastumisen aiheuttamat rahalliset menetykset, hae pankista lyhennys vapaita kuukausia, ano KELA:lta sairauspäivärahaa ja pyydä työterveyshuollosta selvitys oletko osapäivätyökykyinen, laita liite se ja se sinne ja tänne. Odota päätös ja tuomio. Toimi sitten sen mukaan. Pyöritä arkea vapaalla kädelläsi. Seiso päälläsi. Muista syödä lääkkeesi ja hoitaa itseäsi. Älä stressaa. Lepää. Nauti. Rentoudu. Be cool. Sjung och le. Sairastaminen on kokopäivätyötä.
Pääsin lääkärin kanssa puheisiin. CRH-rasitus osoitti syylliseksi tähän rumbaan aivolisäke "palluraisen". Ajattelin antaa kasvannaiselle nimen. Ristin sen Pera Palluraiseksi. Nimi Pallurainen tulee lääkäriltä, joka kutsui aivolisäkkeessäni lymyilevää mikroadenoomaa "palluraiseksi". Lääkäri yritti tietysti pitää tunnelman rentona. Kuulostaahan se paljon mukavammalta, kun aivoissa on "pallurainen" kuin, että siellä olisi kasvain. Heti tuli diagnoosiin keveyttä. Hyvä diagnoosi - parempi mieli? Potilas Mannista ei kyllä hevin huijata. Myönnettäköön kuitenkin, että "pallurainen" on paikkansa mielessäni - ja aivoissani lunastanut. Sydämeeni sitä en sentään päästä. Pera puolestaan kuulostaa tarpeeksi häijyltä ja näin sopivalta nimeltä mokomalle tunkeutujalle. Savon murteeseen mieltyneenä ja sen iloa ja toivoa tuovana elementtinä kokevana, käytän tilastani määritelmää "kasvi piässä".
Jatkan siis yhteiseloa Mr. Pera Palluraisen kanssa kunnes kirurgin veitsi välähtää ja Pera saa häädön. Kovaa peliä Töölössä. Siitä, milloin tämä päivä koittaa, ei tällä hetkellä ole tietoa. Maanantaina 3.2.2020 singahti lähete kohti HUS:ia. Nyt odottelen paluupostia ja kutsua. Lääkäri arveli, että kuu voi ehtiä kääntyä ennen kuin Potilas Manninen pötkähtää leikkuupöydälle. Potilas Manninen puolestaan on päättänyt jatkaa aktiivisena potilaana oloaan. Hän aikoo ottaa luurin tärisevään kouraansa ja olla yhteydessä Töölön jonopuhelimeen ja ilmoittautua vapaaehtoiseksi peruutuspaikan vastaanottajaksi. Ei tuo Pera niin häävi kämppäkaveri ole, että sitä määräämättömiä aikoja jaksaisi asuttaa. Perasta on ollut lievästi sanottuna haittaa. Hän on tuonut muassaan monenlaisia ongelmia. Ja jos nyt ihan rehellinen olen, niin mielessäni väikkyy eräs deadline. Minun pitäisi ehtiä Norwegianin siiville 15.3.20 muun perheen mukana. Lupasivat tosin ilahduttaa sairasta koto-Suomessa kuvin ja videoin aurinkoisesta Malagasta, jos niikseen tulee. Perhe on paras.
Semmoinenkin seikka välähti (sairaaseen?) mieleeni, että saankohan Peran purkkiin muistoksi, kun se saadaan kaivettua ulos? Ja missähän olisi hänen arvolleen sopiva säilytyspaikka? Takan reunuksella? Siinä olisi Pera aitiopaikalla vieraidenkin ihasteltavana ja ihmeteltävänä. Vai yöpöydällä? Aamulla ensimmäisenä ja illalla viimeisenä voisin luoda katseeni entiseen hyyryläiseeni, vaivojeni primus motoriin ja hulluuteni lähteeseen. Siinäpä pohdiskeltavaa Potilas Manniselle. Ja mitäpä tässä sairastaessa muuta on kuin aikaa miettiä Peran loppusijoituspaikkaa? Mielekästä, mieletöntä tekemistä potilaalle, joka hämärässä hapuilee.
Lääkärin kanssa keskusteltuani tuli tunne, ettei tämä nyt ihan läpihuutojuttu ollutkaan. Sellainen halki-poikki-pinoon-case, jollaista olisin toivonut. Tai ainakin mielessäni olin ajatellut asian menevän niin. Sairauslomaa jatkettiin huhtikuun loppuun heti kättelyssä. Kun Peran muutosta on kulunut kolme kuukautta Potilas Mannisen pää kuvataan uudestaan. Tarkastellaan, mihin kuntoon Pera on asumuksensa jättänyt. Luuntiheysmittaukseen pitäisi myös Potilas Mannisen taipua. Onko kortisoli ehtinyt saada osteoporoottisia muutoksia aikaan Mannisen luissa? Diabetes-asiaakin sivuttiin. Nyt sitä ei vielä ole, mutta lääkäri selitti kehon "aineenvaihduntamuistista", vaikka tämä hyperkortisolismi saataisiinkin aisoihin. Eli riski tähänkin herkkuun on olemassa suurempi Cushingin kera kuin ilman. Beetasalpaajaa tykytyksiin ja tupla-annos verenpainelääkettä, jos ei salpaajalla tokene. Jatkohoito/seuranta Töölön keikan jälkeen keskussairaalan sisätautipolilla. Nousenko kanta-asiakkaan arvoon arvaamattomaan? Saanko kortin? Mitä etuja? Tarjouksia? Vanhusolo. Huoh.
Niin kuin sairaana olemisessa ei olisi tarpeeksi. Kaikenlaisten vaivojen kanssa eläminen ja niiden kanssa arjen pyörittäminen on selviytymistaistelua. Vastoinkäymisten kestäminen on haasteellista. Olen huomannut, että minun on vaikea kestää negatiivisuutta. Haluaisin elää vain vaaleanpunaisessa kuplassani, jossa kaikki sujuu kuin vettä vain, ilman karikkoja. Hermostun ja väsyn helposti. Ja se näkyy ja kuuluu. Hiton kortisoli. Onpahan minulla ainakin joku, jota syyttää. Kortisoli. Toistaiseksi. Jotain hyvääkin sentään.
Sairastumisen aiheuttama kriisi ja henkinen ahdinko vie voimia. Mietin vielä itseäni heikkokuntoisempia ja sairaampia. Niitä, joilla ei ole tukijoukkoja, tukea tai apua. Miten he jaksavat ja kykenevät hoitamaan asioitaan sairauden keskellä? Jäävätkö asiat hoitamatta ja ihminen ajautuu yhä syvemmälle suohon? Sairastumisen myötä taloudellinen asema heikkenee ja aiheuttaa huolta rahallisesta pärjäämisestä. On monta suuta ruokittavana, monta kroppaa vaatetettavana ja asuntovelka maksettavana. Selvittele korvaako vakuutus sairastumisen aiheuttamat rahalliset menetykset, hae pankista lyhennys vapaita kuukausia, ano KELA:lta sairauspäivärahaa ja pyydä työterveyshuollosta selvitys oletko osapäivätyökykyinen, laita liite se ja se sinne ja tänne. Odota päätös ja tuomio. Toimi sitten sen mukaan. Pyöritä arkea vapaalla kädelläsi. Seiso päälläsi. Muista syödä lääkkeesi ja hoitaa itseäsi. Älä stressaa. Lepää. Nauti. Rentoudu. Be cool. Sjung och le. Sairastaminen on kokopäivätyötä.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kaikki kommentit, palauteet, terveiset ym. ovat tervetulleita. Ole hyvä, anna kynäsi laulaa!